Kivennapaseura on eräs suurimmista Karjalankannaksen pitäjäseuroista. Seurassa on noin 500 jäsentä.
Kivennapaseura
- vaalii kivennapalaisuutta, karjalaista kulttuuria sekä kotiseudun muistoa ja perinteitä
- toimii kivennapalaisten keskeisenä yhdyssiteenä
- toimii kivennapalaisten ja muiden karjalaisten sosiaalisen ja henkisen aseman tukemiseksi
- tekee tunnetuksi Karjalaa ja karjalaisia koskevia kysymyksiä.
Kivennapaseura pitää yhteyttä jäseniin jäsenkirjein ja ”Kivennapalainen”-lehden välityksellä. Seura järjestää vuosittain kihutapahtuman yleensä yhteistyössä jonkun paikallisen karjalaseuran kanssa. Lisäksi järjestetään seminaareja, kokoontumisia ja kotiseutumatkoja.
Yhteistyötä entisen Kivennavan alueella sijaitsevan Pervomaiskojen kunnan hallinnon ja asukkaiden kanssa on tehty vuodesta 1991. Kivennavan Kirkonmäelle pystytettiin 1993 Kauko Ilosen suunnittelema muistomerkki ”Ikuisuuden Portti”. Kivennavan kuudennen kirkon paikka on merkitty Pervomaiskojessa 1990-luvulla nurkkakivin ja hautausmaa sekä sankarihautojen alue on rauhoitettu. Jatkuvasta yhteistyöstä on osoituksena mm. kesällä 2004 pystytetty Siiranmäen taistelujen muistomerkki. Kivennavan kihut on järjestetty vuosina 1993, 2005 ja 2012 Pervomaiskojessa.
Syntyperäisten siirtokarjalaisten käydessä yhä harvalukuisemmaksi seuraan on yhä enemmän tullut mukaan kivennapalaisten jälkipolvea. Jäseneksi on liittynyt myös muita karjalaisesta kulttuurista ja esimerkiksi sukututkimuksesta kiinnostuneita. Kihuperinne on vielä vahva, kihut on järjestetty vuosittain yleensä yhteistyössä kivennapalaisten sijoituspaikkakuntien karjalaseurojen kanssa. Seuralla on osaavaa ja sitoutunutta hallinto- ja talkooväkeä. Kivennapa-Säätiö tukee seuran toimintaa.
Kivennapaseuran tärkeitä taustaorganisaatioita ovat myös Karjalan Liitto ja siinä toimiva Karjalaisten pitäjäyhdistysten liitto. Näiden kanssa on luontevaa tehdä yhteistyötä erityisesti luovutetun alueen muistin paikkojen säilyttämisessä ja ylläpidossa sekä yhteydenpidossa ja neuvotteluissa näissä asioissa ja muissakin Venäjän paikallisviranomaisten kanssa.
Perinteisenä kivennapalaisten kokoontumis- ja juhlapaikkana toimii Karjalainen kulttuurikeskus Äijälä Kangasalla, jossa vaalitaan karjalaisperinnettä luonnonkauniin ”Kesäpäivän Pitäjän” vehreässä ympäristössä. Äijälä on merkittävä karjalaisen ja erityisesti siirtokarjalaisen kulttuurin esittelypaikka, jonka kokoelmat on koottu siirtoväen lahjoituksina.
Seuran historiaa
Kivennapalaisten pitäjäseura perustettiin joulukuussa 1948 samassa tilaisuudessa, jossa Kivennavan kunnan toiminta lakkautettiin. Samalla lopetettiin Kivennavan kunnan hoitokunta, joka sodan aikana oli hoitanut Kivennavan kunnan asioita. Kokouksen puheenjohtajana toimi Tuomo Rautiainen ja sihteerinä Mikko Helppolainen. Läsnä oli em. kunnan hoitokunta, entinen kunnanvaltuusto ja entisiä luottamushenkilöitä. Hyvällä syyllä voi sanoa, että entinen Kivennavan kunta jatkaa toimintaansa Kivennapaseurana.
Seura merkittiin rekisteriin 1951. Seuran toiminta-alueeksi määriteltiin kaikki kivennapalaisten sijoituskunnat. Jäseneksi otettiin halukkaat 15 vuotta täyttäneet henkilöt, jotka ovat asuneet Kivennavalla tai joilla on sinne sukulaisuussiteitä tai ovat toimineet edistääkseen Kivennavan henkisiä tai taloudellisia pyrkimyksiä.
Kivennapalaisia sijoitettiin jatkosodan jälkeen Hämeeseen, mm Pälkäneelle, Padasjoelle, Tuulokseen, Sahalahteen, Eräjärvelle, Längelmäelle, Hauholle, Kangasalle, Lammille, Luopioisiin ja Kuhmalahteen.Sijoituskunnista kivennapalaisia on sittemmin siirtynyt eri puolille Suomea. Väestörekisterikeskuksen tilaston mukaan Kivennavalla syntyneitä asui v. 2001 kaikkiaan 240 kunnassa: eniten Helsingissä 343 henkilöä. Lahdessa asui 214, Tampereella 213, Kangasalla 134, Hämeenlinnassa 102, Valkeakoskella 85, Espoossa 81, Pälkäneellä 67, Lammilla ja Vantaalla 64, Turussa 51, Lappeenrannassa ja Jyväskylässä 48, Järvenpäässä 44 ja Hauholla 40. Kaikki Kivennavalla syntyneet eivät toki ole Kivennapaseuran jäseniä, eivätkä kaikki Kivennapaseuran jäsenet ole syntyneet Kivennavalla.
Tulevaisuus ja haasteet
Uusien sukupolvien kiinnostus karjalaisiin juuriinsa ja karjalaisuuteen ja uuden pitäjäkirjan ja lukuista Kivennavan kyliä esittelevien kyläkirjojen ilmestyminen viimeisen vuosikymmenen aikana ovat lisänneet mielenkiintoa seuraa kohtaan. Seuran tulee entistä tehokkaammin rekrytoida nuorempaa väkeä seuraan ja aktiiviseen toimintaan seurassa. Tuoretta voimaa tarvitaan Kivennavalla syntyneiden harmaantuessa ja rivien harventuessa. Uusia mahdollisuuksia yhteydenpitoon ja nuoremman väen mukaan saamiseen tuo myös muuttunut viestintäympäristö. Se asettaa samalla seuralle myös haasteen uudistaa toimintatapoja. Seuran lippulaivana toimivan Kivennapalainen- lehden ja ansiokkaan kirjatuotannon rinnalle on nostettava moderneja viestinnän välineitä.