P\u00e4hkin\u00e4saaren rauhansopimuksessa vuonna 1323 Ruotsin valtakunta sai ensimm\u00e4isen virallisella asiakirjalla vahvistetun it\u00e4rajansa. Raja jakoi Karjalan ja koko nykyisen Suomen alueen kahtia kolmeksisadaksi vuodeksi. Raja l\u00e4hti Siestarjoen suulta Ristkiven harjun vedenjakajan yli sen soilta alkavaa Saijanjokea pitkin Vuokseen. Kivennavan seutu tuli t\u00e4ll\u00f6in osaksi Ruotsin kuningaskuntaa ja sen \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseksi raja-alueeksi Novgorodia vastaan.<\/p>\n
Rajasopimuksen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 rajasta oli ep\u00e4tarkka. Rajana oleva Siestarjoki eli Rajajoki kulki yl\u00e4juoksulla kahtena haarana. Ven\u00e4l\u00e4isten ja inkeril\u00e4isten tulkinta rajasta oli, ett\u00e4 se erosi Tonterin kohdalta Rajajoesta Siesjokea pitkin Siesj\u00e4rven ja Pet\u00e4j\u00e4rven kautta joen l\u00e4ntist\u00e4 haaraa Ronnunjokea pitkin. Suomalaiset ja ruotsalaiset tulkitsivat, ett\u00e4 joen it\u00e4inen haara oli maiden v\u00e4linen raja. Jokihaarojen v\u00e4liin j\u00e4i noin 60 kilometri\u00e4 pitk\u00e4 ja 30 kilometri\u00e4 leve\u00e4 kaista, jota ryhdyttiin nimitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Riitamaaksi.<\/p>\n
Riitamaa oli viljavaa seutua, se oli my\u00f6s yksi syy molempien puolten kiinnostukseen, joka purkautui h\u00e4vitysretkin\u00e4 ja rajakahakoina ja paljon vakavampina sotaretkin\u00e4. Taisteluja k\u00e4ytiin jokaisen sukupolven aikana. P\u00e4hkin\u00e4saaren rauhan ja T\u00e4yssin\u00e4n rauhan (1595) v\u00e4liss\u00e4 Ruotsin ja Ven\u00e4j\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4ytiin ainakin 40 rauhanneuvottelua. Vuonna 1553 Kustaa Vaasa lupasi m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaisen verovapauden niille, jotka muuttaisivat Riitamaalle, tarkoitus oli osoittaa alueen kuuluvan Ruotsille. Ven\u00e4l\u00e4iset pitiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 provokaationa.<\/p>\n
Kun diplomaattiset neuvottelut eiv\u00e4t johtaneet tulokseen, niin toistuvat kahakat ja molemminpuoliset rajarikkomukset lopulta eskaloituivat, ja tsaari Iivana IV antoi vuonna 1555 m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 Viipuriin kostoksi ruotsien rajaloukkauksista. Yritys kariutui karulla tavalla jo Kivennavalla, Joutsel\u00e4n taistelussa, miss\u00e4 Kivennavan linnan parinsadan ammattisotilaan ja nelj\u00e4nsadan talonpojan joukko p\u00e4ihitti ainakin kymmenkertaisen vihollisen ja ajoi heid\u00e4t takaisin rajan taakse.<\/p>\n
Seuraavan vuoden alussa ven\u00e4l\u00e4iset hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t v\u00e4ell\u00e4 ja voimalla. \u201dKivennavan talot savusivat taas. Asukkaat yrittiv\u00e4t piilopirtteihins\u00e4 ja pakomatkalle. Vihollisen kynsiin joutuneet tapasivat kohtalonsa. Heikommat, kuten lapset, murhattiin, vauraammat otettiin vangeiksi ja myytiin Ven\u00e4j\u00e4lle mahtaville pajareille orjuuteen. Miehest\u00e4 maksettiin kymmenen kopeekkaa, naisesta viisitoista\u201d. (Paavo Kiuru: Kivennapa. 1952, s.25).<\/p>\n
Kannaksen rajariidat johtivat lopulta Pitk\u00e4\u00e4n Vihaan, pohjoismaiseen 25 vuoden sotaan. Kannaksen rajaseuduilla k\u00e4ytiin verist\u00e4 sissisotaa, Kivennapa ja sen siviiliv\u00e4est\u00f6 k\u00e4rsiv\u00e4t suunnattomasti. Puolet sen taloista h\u00e4vitettiin tai ne autioituivat. Kokonaiset kyl\u00e4t h\u00e4vitettiin ja tyhjennettiin, mm. Ahj\u00e4rvi, Ikola, Joutselk\u00e4, Lipola, Patrikki, Pihlainen, Polviselk\u00e4, Sepp\u00e4l\u00e4, Vehmainen ja Ylentel\u00e4. Sota p\u00e4\u00e4ttyi T\u00e4yssin\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4 Inkerinmaalla vuonna 1595 allekirjoitettuun rauhansopimukseen. Siin\u00e4 vahvistettiin P\u00e4hkin\u00e4saaren rauhan raja ruotsalaisten k\u00e4sityskannan mukaisesti. Riitamaan nimi j\u00e4i el\u00e4m\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4tk\u00e4 rajariidat ja rajaloukkaukset t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyneet.<\/p>\n
Teksti: Ky\u00f6sti Pulliainen (Artikkeli on julkaistu kes\u00e4kuun 2015 Kivennapalaisessa)<\/p>\n