Eteläisen Kannaksen fantastinen luonto, hyvät liikenneyhteydet, pitkä kulttuuriperinne idän ja lännen kohtauspaikkana sekä taloudellinen vauraus loivat perustan monipuoliselle kulttuurin kukoistukselle. Kivennapaa ja naapuripitäjää, Etelä-Kannaksen kansainvälistä ”metropolia” Terijokea, voidaan hyvällä syyllä kutsua Kannaksen kulttuurin kehdoksi.
Kulttuurihenkilöiden kesänviettotapaamiset huviloilla, kirjailijapiirit ja muu yhteydenpito olivat osoituksena vireästä vuorovaikutuksesta ajan hengessä. Valtakunnan tasolla Kivennavan tunnetuimmat kulttuurihenkilöt olivat kirjailija Olavi Paavolainen sekä runoilijat Edith Södergran ja Ilmari Pimiä. Kirjailijapiireissä täällä tapasivat mm. Unto Seppänen, Yrjö Jylhä ja Ilmari Kianto. Mainittakoon myös 1900-luvun alkupuolella Terijoella syntynyt tulisieluinen puhuja ja runoilija Mikko Uotinen.
Olavi Paavolainen (1903–1964)
Paavolainen tunnetaan teoksistaan, Tulenkantajat -kirjailijaryhmän johtohenkilönä ja monipuolisena valtakunnan tason kulttuurivaikuttajana. Tulenkantajat oli 1920-luvun tärkein älymystöryhmä Suomessa. Kirjoittajat pyrkivät eroon korpikulttuurista. He ihailivat kaupunkilaisuutta, pyrkivät modernismiin ja seuraamaan ajan virtauksia Euroopassa. Tulenkantajat halusivat olla liikkeellä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Paavolaisen, Pimiän ja Jylhän lisäksi Tulenkantajiin kuuluivat mm. Mika Waltari, Elina Vaara, Katri Vala, P. Mustapää, Uuno Kailas ja Arvi Kivimaa. Olavi Paavolaisen teoksia ovat mm. ”Nykyaikaa etsimässä”, ”Lähtö ja loitsu”, ”Risti ja hakaristi” ja ”Synkkä yksinpuhelu”, sekä muistojulkaisut ”Karjala – muistojen maa” ja ”Rakas entinen Karjala”.
Ilmari Pimiä (1897–1989)
Ilmari Pimiä oli Olavi Paavolaisen nuoruudenystävä ja hengenheimolainen. Hän eli yhdessä Paavolaisen kanssa Tulenkantajien hurmioituneet vaiheet. Pimiä oli etenkin nuoruusvuosinaan tunnelmarunoilija. Sittemmin mukaan tuli uskonnollisia teemoja. Pimiän myöhäisempää tuotantoa leimaa evakoiden tuntojen tulkitseminen. Teoksia ovat mm. ”Näkinkenkä”, ”Viimeinen porras”, ”Hurmioituneet kasvot”, ”Taivaan polku”, ”Unen maa” ja ”Jäivät seudut rakkahimmat”.
Edith Södergran (1892–1923)
Runoilija Edith Södergrania pidetään lyriikan uudistajana ja tiennäyttäjänä. Suomenruotsalaista syntyperää oleva Södergran syntyi Pietarissa, mutta eli aikuisvuotensa Kivennavan Raivolan kylässä. Hän ei elinaikanaan saanut arvostusta. Traagisten ja sairauden leimaamien elämänvaiheiden jälkeen hän kuoli keuhkotautiin Raivolassa vain 31-vuotiaana.Edith Södergranin arvostus runoilijana on jatkuvasti noussut. Hänen runojaan on käännetty 16 kielelle (2002) ja hänestä on tehty lukuisia kirjailijatutkimuksia. Södergrania on kutsuttu mm. Raivolan erakkoneroksi. Teoksia ovat runoteokset ”Landet som icke är”, ”Rosenaltaret”, ”Framtidens skugga”, ja ”Septemberlyran” sekä aforismikokoelma ”Brokiga iakttagelser”.
Näiden kolmen elämästä Kivennavalla on kerrottu Kivennapaseuran ja Kivennapasäätiön julkaisemassa kirjassa ”Kivennapa kestää”. Lisäksi Edith Södergranista elämästä Raivolassa on kirjoitettu pitkä artikkeli Kivennpalainen- lehden 2012 kesän numerossa.
Olavi Paavolainen Wikipediassa
Ilmari Pimiä Wikipediassa
Edith Södergran Wikipediassa
Edith Södergran Ylen sivuilla