Kyösti Pulliainen muistelee Kivennavan viimeistä kirkkoherraa Otto Auteretta.
Otto Viktor Appelgren, myöhemmin Autere syntyi Pietarissa 31.12.1890, hän suoritti Tverissä kaksivuotisen ratsuväen opiston, palveli kornettina Puolassa, haavoittui I maailmansodassa, palkittiin Tsaarin armeijassa monin kunniamerkein ja viimeisin sotilasarvo Venäjän armeijassa oli aliratsumestari. Vallankumouksen kurimuksista Autere selvisi Suomeen 1919 ja jatkoi palvelusta Suomen armeijan leivissä. Hänellä oli takanaan pitkä sotilasura, hän erosi ratsuväen everstiluutnanttina Suomen armeijasta v. 1924 ja alkoi opiskella papiksi. Hän kertoi miksi: ”Olin ensimmäisen maailmansodan aikana juoksuhaudassa. Kranaatti iski lähelle ja surmasi vieressäni olevan sotilaan. Sillä hetkellä minulle valkeni, että äitien rakkaus ja rukoukset meitä seuraavat jos Jumala niin sallii. Päätin, että minun on lähdettävä julistamaan ihmisille Jumalan rakkauden sanomaa.” Hänet vihittiin papiksi 1931 Viipurissa. Hänestä tuli Kivennavan kirkkoherran Johan Abraham Maunun (1907 – 39) apulainen vuodesta 1934 ja vt. kirkkoherra (1939 – 49).
Äitini oli opettajana Kanalan koulussa, hän kertoi että papit kävivät kouluissa pitämässä hartaushetkiä. Autere lauloi niin nopeasti, ettei opettaja ehtinyt soittaa samaan tahtiin. Kekrolan koulussa oli vanha savolainen opettaja. Kun Autere tuli ja kysyi ”Soittaaks opettaja” tämä vastasi ”Kyl mie soitan kun ette vaan hättyytä mua”
Autere oli meidän evakkojen kirkkoherra kuolemaansa saakka. Talvisodan päätyttyä kaikki seurakuntien virat, pappeja lukuun ottamatta lakkautettiin, mutta seurakuntia ei lakkautettu. Niinpä Kivennavan seurakuntakin jatkoi välirauhan ja jatkosodan aikana ja sen jälkeenkin. Kirkkoherranvirasto sijaitsi milloin missäkin, kirkonkirjoihin merkittiin syntyneet, vihityt ja kuolleet. Kirkkoherra Autere etsi hajanaista laumaansa, hän kulki polkupyörällä sijoituskunnasta toiseen, saarnasi jumalanpalveluksissa, piti kylänlukusia ja rippikoulua ja seuroja lohdutti sairaita, kulki häät ja hautajaiset, antoi monen monet viimeiset ehtoolliset. Hän muuten toi Kivennavan seurakunnan kirkkoesineet mukanaan, kerrotaan että hän olisi tuonut ne polkupyörällään, mutta en ole onnistunut varmistamaan tätä tietoa. Ne lahjoitettiin Pälkäneen, Tuuloksen ja Hollolan seurakunnille käyttöön.
Rovasti Autere kuoli 27.9.1958. Hänet siunattiin Helsingin Meilahden kirkossa 2.10.1958, hän oli 68 vuotias, hänen veljensä kirkkoherra Hjalmar Appelgren siunasi, jäähyväisiä jättivät mm. Entisten kivennapalaisten lähetystö Paavo Kiurun johdolla, ja Meilahden Raamattupiirin jäähyväiset pastori Veikko Vanha – Perttula. Isäni kanssa olimme mukana, asuimme kahden minuutin kävelymatkan päässä Meilahden kirkosta ja olimme kumpikin aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnoissa, isä pyhäkoulun opettajana, seurakunnan talousasioita ja lomakotia hoitavana, ja minä Meilahden Seurakuntapoikien koripallojoukkueen valmentajana. Autere haudattiin Malmin hautausmaalle.
Kuusi viikkoa aikaisemmin, Kivennavan kihujen 10-vuotisjuhlassa Hauholla 10.8.1958 ohjelmassa oli ”Kivennapa kautta aikojen” kulkue Kivennavan pitäjäseuran puheenjohtaja Viljo Seppäsen aloitteesta. Kivennapa-Säätiön hallintoneuvoston kokouksen 23.3.1958 pykälässä 17: ” Viljo Seppänen esitti, että olisi käytävä toimenpiteisiin ”Kivennapa kautta aikojen” kuvaelmakulkueen aikaansaamiseksi ja esittämiseksi jossakin kivennapalaisten juhlassa.”Vilkkaan keskustelun jälkeen valittiin toimikunta: Pekka Kääpä, Viljo Seppänen, Tuomas Paavolainen, Erkki Paavolainen ja Liina Pulliainen. 11.6. hallintoneuvosto yksimielisesti hyväksyi toimikunnan ehdotuksen ja myönsi Toimi Pyykölle 50 000 markkaa hankkeen toteuttamiseksi, hanke sai vielä 25 000 markkaa Kivennavan Pitäjäseuralta ja Pihlaisten raittiusseuralta ja se päätettiin toteuttaa Hauhon kihuissa.
Juhlakulkueessa oli 22 yksikköä: kivikauden mies ja nainen, uudisasukas, erämiesjoukko, Kivennavan linnanvouti joukkoineen, Joutselän partiomiehet, Lipolan karoliinit, peltomiehet, Julma vouti ja ankara piiskuri, ropottimiehiä ja -naisia, kasakka keihäineen, maitokärrit Pietariin, ajuri vallasväkineen, Lintulan nunnat, perintökirjojaan hakevat talonpojat, kihukansaa, tullimies, Talvisodan taistelijat, Jatkosodan miehet, evakot ja leikkuupuimurit sekä Otto Autere, joka nostettiin kuorma-auton lavalle ”perälautanosturilla”. Perälauta irrotettiin ja laskettiin maahan, Autere astui laudalle ja neljä sotilasta nosti sen lavan korkeudelle, kaksi sotilasta oli ottamassa vastaan. Tuolikin oli varustettu lavalle, mutta kirkkoherra seisoi kaatosateessa hyttiin nojaten ryhdikkäänä kuin tsaarin armeijan eversti aikanaan. Välillä hän sotilaiden pyynnöstä istui tuolilla, mutta nousi taas. Rankkasateesta huolimatta kulkuetta seurasi reitin varrella, Hämeen Sanomien mukaan ”tuhansiin nouseva joukko karjalaisia”.
Kuvassa rovasti Autere perinnekulkueessa, kädessä sateenvarjo. Auton lavalla näkyvät rankkasateen jäljet. Kuvan kirjasta ”Matka eiliseen, Kivennapa Kannaksen lukko” koonnut Uljas Kiuru, s. 120, skannannut Mikko Kaipainen. Kuvan ottajasta ei ole tietoa. Seuraavalla viikolla kulkueen järjestelyssä sotilaiden osuuksista vastannut Hämeen Jääkäripataljoonan kersantti Martti Sipponen kutsuttiin majuri Paimelan puhutteluun. Siellä oli myös pataljoonan komentaja everstiluutnantti Honkanen. Martti Sipponen muisteli kesän 2014 Kivennapalainen lehdessä: ”Majuri Paimela: ”Kersantti Sipponen, hoiditte loistavasti tehtävänne Hauholla. Rikoitte kuitenkin kuljetusohjesääntöä. Sotaväen autossa ei saa kuljettaa siviilejä. Miksi auton lavalla seisotettiin vanhaa miestä?” Sipponen: ”Perustelin asiaa sillä, että kysymys oli historiallisesta kulkueesta. Tsaarin armeijan everstin/Kivennavan kirkkoherran kuljetus oli kunnianosoitus (voidaan verrata tykin lavetilla olevan arkun kuljetukseen). Kaikki kivennapalaiset tunsivat hänet. Kirkkoherra halusi seistä, hänen turvallisuudestaan huolehtivat sotilaat. Tein päätökseni tilanteessa itse ja otan siitä vastuun.” Everstiluutnantti Honkanen: ”Kersantti Sipponen, toimitte oikein saamassanne tehtävässä.”
Kävin 50-luvun lopulla 60-luvun alussa ahkerasti kihuissa. Isä oli ostanut auton kilpa-autoilija ym. S.P.J. Keinäseltä, joka toi maahan amerikkalaisia käytettyjä autoja. Se oli valtavan iso auto ja kihumatkoilla se oli täynnä kihuväkeä. 1958 kyydissä oli Otto Autere. Auton etupenkillä oli tilaa kolmelle, mutta me istuimme kirkkoherran kanssa kahdestaan, minä ajoin. Takaistuimet olivat täynnä. Paluumatkalla Helsinkiin Autere puhui tauotta, hän kertoi lapsuudestaan ja erityisesti vuosistaan tsaarin armeijassa. Kadutti, etten ollut ottanut nauhuria mukaan, mutta päätin, että käyn häntä haastattelemassa myöhemmin. En ehtinyt.
Teksti: Kyösti Pulliainen