Vaakuna
Kivennavan vaakunan hankkiminen sai alkunsa Kivennavan pitäjäseuran taholta v. 1961. Vaakunan suunnittelijaksi saatiin kivennapalainen Martti Paavolainen. Vaakunan symbolismi kertoo Kivennavan avainasemasta Kannaksella.
Vaakunaselitys: Punaisessa valkoisin muurisaumoin palkkisesti muuratussa pinnassa hopeinen palkki, jossa punainen kaksihaittainen avain. Karjalan kannas oli Suomen lukko. Kivennapa oli avain tähän lukkoon. Kuka hallitsi Kivennapaa, hallitsi koko Karjalan kannasta. Ja kuka hallitsi Karjalan kannasta, hallitsi koko Suomea. Kivennapa oli avain koko Suomeen. Hopeinen palkki vaakunassa on Novgorodin (Venäjän) ja Sigtunan (Ruotsin) välinen ikivanha kauppa- ja sotatie, jossa Kivennapa oli avainasemassa.
Lähde: Kivennapa-Säätiö 50 vuotta Juhlakirja
Viiri
Vaakunasta pyydettiin Karjalan Liiton lausunto, joka puolsi heraldisesti oikeaoppista ja hienoa työtä. Viiri valmistui vuonna 1964, ja sen pohjalta tehtiin pöytästandaari sopivaksi lahjaesineeksi ja seuran myyntituotteeksi. Aiheesta on valmistettu myös kahdeksanmetriseen lipputankoon sopiva isännänviiri.
Lähde: Kivennapa-Säätiö 50 vuotta Juhlakirja
Lippu
Kymmenkunta vuotta myöhemmin seuralle haluttiin myös oma lippu. KIvennavan Pitäjäseura ja Kivennapasäätiö toimivat yhteistyössä hankkeen toteuttamiseksi. Martti Paavolainen toteutti jälleen käytännön toimet. Kivennavan lipun juhlallinen naulaustilaisuus oli Hämeenlinnassa 31.7.1976. Lippuja on kaksi kappaletta, toinen Kangasalla Äijälätalossa ja toinen Entiset Kivennapalaiset ry:n kaapissa Karjalatalossa Helsingissä. Lippua käytetään karjalaisissa suurjuhlissa, Kivennavan kihuissa sekä sankarihaudoille ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkeille tehdyillä kunniakäynneillä.. Myös kivennapalaisten yhdistysten johtohenkilöiden siunaustilaisuuksissa on lippu ollut mukana.
Lähde: Kivennapa-Säätiö 50 vuotta Juhlakirja
Kansallispuku
Kangasalla asustava, kivennapalaisjuurinen Sirpa Lehtonen näki 1990-luvulla Äijälä-talon vitriinissä punahelmaisen kansallispuvun, jota sanottiin Kivennavan kansallispuvuksi. Se poikkesi kovasti hänen aiemmin näkemästään siniviiruisesta versiosta. Se oli Äyrämöispuku, jonka opettaja Liina Pulliainen oli 60-luvulla valmistanut sisarelleen Hilma Seppäselle. Liina Pulliainen oli tehnyt puvun muistinvaraisesti, koska mitään virallisia kaavoja ja ohjeita ei ollut olemassa. Pälkäneen Kihuissa 1990 Helli Taponen kertoi puvusta myös sen, että Ilta Pimiä-Sysiöllä oli osia alkuperäisestä äyrämöispuvusta, ”Hanki pukuun kaavat ja ohjeet, ja tee siitä itsellesi puku” yllytti Helli Sirpaa, ja saikin hänet innostumaan.
Sirpa otti yhteyttä Suomen kansallispukuneuvostoon, sai projektin käynnistämiseksi ohjeet ja perinnetyökerhon ohjaajan Eija Viistan innostumaan mukaan projektiin. Yksityinen henkilö ei voi kansallispukuhankkeeseen ryhtyä, vaan tarvitaan joku yhteisö taustalle. Niin hän otti yhteyttä Kivennavan Pitäjäseuraan, sekä Kivennapa-Säätiöön. Molemmat tahot kehoittivat esittämään heille pukusuunnitelman, ja jonkinlaisen talousarvion. Säätiöltä saikin heti starttirahaa hankkeen alkuun saattamiseksi.
Näin käynnistyi paperisota, ja seitsemän vuoden hanke alkoi. Kansallispukuneuvosto luetteli ehdot ja säännöt. Laati suunnitelmat ja määräsi työryhmän, materiaalien tekijät, koruompelijat ja työnvalvojat. Ammattityöntekijät koevärjäsivät lankoja verraten niitä aina vanhaan aineistoon, kudottiin ja vanutettiin, ommeltiin ja neulottiin. Sirpan tehtäväksi jäi kirjanpito, laskujen maksaminen, rahan pyytäminen ja raporttien antaminen rahoittajille.
Vuonna 1993 Kihuissa Kivennavan kirkonmäellä oli ensimmäiset puvun osat valmiina. Rekkopaita, punainen hame ja nyytinkiesiliina. 1994 Padasjoen Kihuihin valmistui kesäkostuli, musta hame ja sarkaviitta. v.1995 Lahdessa pidettiin Kivennavan kihut, ja Kivennavan seurakunnan 550-vuotisjuhlat. Silloin Sirpa Lehtonen kantoi täydellistä äyrämöispukua Kivennavan lipun airueena.
Ensimmäinen sopimus puvun jatkotuotannosta tehtiin Hauholaisen Raija Kirjavaisen kanssa v.1997, Puvun ykköskappale on Jyväskylässä Suomen käsityömuseossa. Ns. kakkospuku luovutettiin Kivennapaseuralle 25.7.1998 pidettäväksi esillä Äijälätalon vitriinissä.
Pukuun kuuluu 16 eri osaa, kun eriväriset sukatkin lasketaan mukaan. Yksi ihminen tarvitsee 8 osaa ollakseen puettu asianmukaisesti. Osat voi valita oman mieltymyksen mukaan.
Puvun osat:
Hame: Punainen tai musta punaisella verkahelmuksella.
Paita: Alasellinen paita kirjotulla rekolla.
Esiliina: Nyytinkipitsein koristeltu kesäesiliina, Talviesiliina punaista villaripsiä jossa ohuita raitoja, punaisella veralla, kirjotuilla kaitaleilla, brogadinauhalla, hapsuilla ja silkkitilkuilla koristeltu.
Takit: Puolipellavainen kesäkostuli jonka etureuna ja kaulus tiheästi kirjailtu. Talviviitta huovutettua sarkaa. Kirjottu villalangoin ja koristeltu säämiskäpaloilla.
Päälaitteet: Aikuisen naisen päähine pienikokoinen huntu, joka kiinnitetään päälaelle hiussykerön päälle. Säppäli on tyttöjen päähine. Punainen verkanauha, jossa koristeena tinanastat.
Sukat: Sukkia on viittä eri väriä, valkoiset, punaiset, vihreät, siniset ja mustat. Ne ovat ohutta villalankaa, ja ylettyvät yli polven.
Säärisiteet: punavalkoiset pirtanauhat, jotka solmitaan polven alapuolelle.
Koru: Hopeinen paljinsolki, jolla paidan etuhalkio rekon sivussa suljetaan.
Lähde: Kivennapa-Säätiö 50 vuotta Juhlakirja
Nyt voimassa oleva sopimus puvun osien ja tarvikkeiden myynnistä on Imatralaisella yrityksellä T:mi Soja Murto https://www.kansallispuku.com/