Kivennapaseuran haastattelussa -sarja esittelee Kivennapaseuran hallituksen ja seuran jäseniä, Kivennavan historiaa harrastavia ja tutkivia sekä karjalaisista juurista ja asioista kiinnostuneita ihmisiä. Jaana Ahtiaisen kiinnostus Kivennapaa kohtaan sai ensikosketuksen, kun hänen isänsä Erkki Ahtiainen onnistui houkuttelemaan teini-ikäisen Jaanan mukaan kotiseutumatkalle Kivennavalle. Uudenlainen kiinnostuksen kerrostuma alkoi karttua yliopistossa, kun Jaanalle tarjoutui pääsy erilaisten arkistoaineistojen äärelle folkloristiikan opintojen myötä.
Miten Kivennapa liittyy sinun sukusi vaiheisiin?
Kivennapa ja karjalaisuus karakterisoivat toista puolta sukutaustastani. Sekä isänisäni että isänäitini ovat kumpikin kotoisin Kivennavalta. Isoisäni Toivo Ahtiainen oli Polviselältä, ja isoäitini Helmi Ahtiainen (o.s. Karvanen) oli puolestaan kotoisin Tammiselän kylästä.
Kuka tai mikä herätti sinun mielenkiintosi Kivennapaan?
Tästä käy syyttäminen isääni Erkki Ahtiaista, joka onnistui houkuttelemaan minut mukaan kotiseutumatkalle Kivennavalle ollessani lähestulkoon kaikkeen vastahakoisesti suhtautuva teini-ikäinen. Kiinnostus omia sukujuuria kohtaan jäi tuolloin vielä kytemään pinnan alle, mutta nousi sieltä esille vanhempana, kun sitä pääsi ruokkimaan yleisellä kiinnostuksella kulttuuria, yhteisöjä, perinteitä ja historiaa kohtaan.
Uudenlainen kiinnostuksen kerrostuma alkoikin nopeasti karttua yliopistossa, kun folkloristiikan opintojen myötä tarjoutui pääsy erilaisten arkistoaineistojen äärelle. Erityisesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Perinteen ja nykykulttuurin kokoelman (ent. Kansanrunousarkisto) rikas ja runsas sisältö houkutteli tutustumaan Kivennapaan muun muassa uskomustarinoiden ja paikallishistorian näkökulmasta.
Lähes 100 000 perinteistä kalevalaista runotekstiä sisältävä Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR) -teossarja ja tietokanta on myös tarjonnut oman kerroksensa Kivennapaan liittyvään kulttuuriseen ja historialliseen kiinnostukseen. Kivennavan osalta tietokannasta löytyy 302 runoa, joihin intouduin tutustumaan heti opintojeni alkuvuosina.
Kiinnostus Kivennapaa ja karjalaisuutta kohtaan jäi kutkuttelemaan folkloristiikasta valmistumisenkin jälkeen sen verran, että toisen yliopistotutkintoni opinnäytetyön aihe käsittelee siirtokarjalaisten jälkeläisten kotiseutumatkoja ja muistin paikkoja rajantakaisessa Karjalassa. Aineistoon on mahtunut mukaan myös kivennapalaisten kotiseutumatkakertomuksia. Nähtäväksi jää, löytyisikö aiheelle jatkoa väitöskirjan muodossa vai vievätkö muut aihepiirit mennessään.
Miksi mielestäsi ihmisten on tärkeää tietää alueista, jotka Suomi menetti toisen maailmansodan seurauksena sekä siitä, että sen vuoksi 400 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa?
Tämä on hyvin monitahoinen ja monimutkainen aihe, jota voisin lähestyä sekä laajemmasta kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta että yksilöllisestä näkökulmasta, joista kumpikin on yhtä arvokkaita lähestymiskulmia. Kulttuurihistoriallisesti on olennaista se, miten on arvokasta pitää yllä tietämystä näiden alueiden historiasta ja kulttuurista ihan vain tiedon itseisarvon vuoksi.
Mutta tällä hetkellä minua opinnäytetyöni kannalta on oikeastaan kiinnostanut se, mikä saa nuorempien sukupolvien yksilöt kokemaan rajan taakse jääneen kotiseudun ja karjalaisuuden tärkeänä ja merkittävänä.
Arkistoaineistoja läpi käydessä olen huomannut, miten jokaisena vuosikymmenenä on noussut pinnalle huoli siitä, ettei kiinnostus rajantakaista Karjalaa kohtaan kanna seuraaville sukupolville ja seuraaviin vuosikymmeniin. 1990-luvun alkupuoliskon kirjoituksista lähtien on epäilty, että kiinnostus kotiseutumatkoja kohtaan hiipuu minä hetkenä hyvänsä. Syy tähän löydetään pääasiassa siitä, ettei nuorilla sukupolvilla ole kiinnostusta omien isovanhempiensa tai isoisovanhempiensa historiaan.
Kuitenkin karjalaisuus on monille nuorillekin tärkeä asia oman identiteetin rakentamisessa. Ihmisiltä kun tuntuu löytyvän luontaista tarvetta juurtua jonnekin, vaikka nykypäivän Suomessa monen sukuhistoriat ja omat asuinhistoriat ovat pitkin poikin levällään ympäri Suomea ja jopa maailmaa. Tai ehkä juuri siksi omien juurien merkitys korostuu uudella tavalla.
Uusien sukupolvien motiivit kiinnostua kivennapalaisuudesta, karjalaisuudesta tai laajemminkin omasta sukuhistoriasta voivat olla hyvin erilaisia kuin aiempien sukupolvien, mutta eivät yhtään sen vähäisempiä. Itse en esimerkiksi osaa irrottaa kiinnostustani Kivennapaan ja Karjalaan folkloristin ja sosiologin katsantotavasta, mikä omalta osaltaan paikoitellen etäännyttää henkilökohtaisesta kytköksestä Kivennapaan ja Karjalaan. Toisaalta se tarjoaa tilalle paljon muuta.
Omalle sukupolvelleni ja nuoremmille sukupolville kiinnostus voikin syntyä ja syttyä aivan erilaisista lähtökohdista ja kohdistua erilaisiin asioihin kuin aiemmilla sukupolvilla. Kiinnostavaa on ollut seurata esimerkiksi karjalankielisten nuorten intohimoa omaa kulttuuriaan ja sen edistämistä kohtaan.
Kerro joku Kivennapaan liittyvä tarina tai tieto, jonka haluat jakaa tämän haastattelun lukijoille.
Joulun lähestyessä kovaa vauhtia haluan jakaa lukijoille Orosilla-nimisen jouluun liittyvän leikin, joka on kerätty arkistoon talteen Kivennavalta ja joka on löydettävissä SKVR-tietokannasta. Kiinnostuneille tiedoksi: näitä erilaisia joululaululeikkejä löytyy enemmänkin tietokannasta. Sieltä vain joulun ohjelmanumeroita koostamaan!
Joululeikkilaulu
Kilju, kalju, kauran syöjä,
hirnakoi iso hevonen,
kuin ennen sovassa kiljuit,
kiljuit vaskivaljahissa!
Tule heinille kotihin,
heinille heliseville,
kauroille kahiseville!
Pure, ruuna, suitsijaisi,
ramahuta rautojasi!
Leikkijät seisovat piirissä pitäen toisiansa käsistä kiini. Yksi poika oli piirissä hevosena, ja kun lauloivat ”ramahuta rautojasi”, yritti jonkun pojan kohdalta hypätä pois. Jos kenen kohdalta pääsi, joutui itse hevoseksi.
(Lähde: SKVR XIII4. 12463. Kivennapa, Kekrola. KRK 125. Huuhtanen, Matti 95. 35. Kerätty talteen Pijatta Lemmetyltä, leski, Kivennavan Ronnusta.)
Mikä tuo sinulle iloa elämään?
Läheisten ja muun tavanomaisen ohella viime aikoina iloa elämään ovat tuoneet harvinaiset vapaa-ajan hetket, kirkasvalolamppu ja Helsinkiin asti eksynyt ensilumi.
Lue lisää:
– Kivennapaseuran haastattelussa -sarja
– SKVR-tietokanta – kalevalaisten runojen verkkopalvelu
Julkaistu: 6.12.2022