Kivennapaseuran Haastattelussa -sarja esittelee Kivennapaseuran hallituksen ja seuran jäseniä, Kivennavan historiaa harrastavia ja tutkivia sekä karjalaisista juurista ja asioista kiinnostuneita ihmisiä. Kivennapaseuran hallituksen jäsen Markku Henttinen kiinnostui kivennapalaisista juurista isänsä kautta. Isälle oli tärkeää tavata Ahjärveläisiä yhdistyksen omalla talolla. Siellä mukana ollessaan Markku Henttinen kuuli tarinoita, joita isä ei puhunut kotona.
Miten Kivennapa liittyy sinun sukusi vaiheisiin?
Isäni suku on Kivennavan Ahjärveltä. (Äitini oli kotoisin Hämeestä Sahalahdelta.) Kivennapa esiintyi isäni ja mummoni kertomuksissa usein, kun oli kyse kirkossa käynnistä, asioiden hoidosta ja elämästä kotitilalla. Siellä oli heidän kotinsa, jonka he menettivät.
Kuka tai mikä herätti sinun mielenkiintosi Kivennapaan?
Isälle oli tärkeää tavata Ahjärveläisiä yhdistyksen omalla talolla. Minun oli sisareni kanssa lähdettävä mukaan, vaikka aina ei olisi huvittanutkaan. Lopulta saatuani ajokortin toimin vanhempieni autokuskina Ahjärventalolle mennessämme. Kuulin siellä tarinoita Kivennavan tapahtumista vanhemmilta, sodan kokeneelta isältäni ja yhdistyksen jäseniltä. Kiinnostavaa oli kuulla kertomuksia, joita isä ei koskaan kotona kertonut. Olin 19-vuotias aloitettuani Kivennavan Ahjärveläisten Karjalaisten Kannatusyhdistys r.y. nykyisin ”Kivennavan Ahjärveläiset ry” sihteerinä ja siitä alkoi toimintani kivennapalaisuuden parissa.
Miksi mielestäsi ihmisten on tärkeää tietää alueista, jotka Suomi menetti toisen maailmansodan seurauksena sekä siitä, että sen vuoksi 400 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa?
Varsinkin nykyisessä maailman tilanteessa korostuu kotiseudusta luopumisen tragedia monella tapaa. Suomi voi olla ylpeä itsenäisyydestään ja asuttamisen onnistumisesta. Toki karjalaiset kokivat kipeitäkin tilanteita tultuaan muualle Suomeen. Aina ei oltu tervetulleita. Tämä historia on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Kerro joku Kivennapaan liittyvä tarina tai tieto, jonka haluat jakaa tämän haastattelun lukijoille.
Ahjärven koulun opettaja Tyyne Muhonen vei koulun jälkeen arestilaisia koululla sijaitsevan asuntonsa nurkkaan seisomaan ja samalla saattoi laittaa itselleen ruokaa. Kerran sattui eräs kepposteleva poika olemaan arestissa ja huomasi opettajan lähtevän hetkeksi pois, jolloin hän lisäsi puuroon suolaa ja toisti vielä tilaisuuden tullen temppunsa. Kovasti oli naurua pidätellyt, kun Tyyne itse lisäsi suolaa. Hetken päästä Tyyne alkoi syömään puuroa, joka osoittautui niin suolaiseksi, ettei syöminen onnistunut. Kovisteli poikaa ja kysyi, oliko tämä laittanut suolaa? Pakkohan se oli myöntää ja taisi aresti venyä uuden puuron laiton ajan ja hieman ylikin. Tämän tarinan kertoi kyseinen poika lähes 80-vuotiaana minulle.
Mikä tuo sinulle iloa elämään?
Yhteiset hetket perheen kanssa ja yhteisöissä toimiminen. Yhteiset hetket perheen kanssa ja yhteisöissä toimiminen.Kiireettömät hetket metsälenkillä koiran kanssa. Joutilaat hetket. Pienet onnistumiset.
Lue lisää:
– Kivennapaseuran haastattelussa -sarja
– Kivennavan Ahjärveläiset ry:n kotisivut
Julkaistu: 10.5.2022