Tämä Kivennapaseuran blogissa julkaistava teksti on Hollolassa vuonna 1932 syntyneen Liisa Alestalon o.s. Taarastin kouluaine, jonka hän kirjoitti Lahdessa Kannaksen yhteislyseon II luokalla vuonna 1945. Liisan 12-vuotiaana kirjoittama Kivennavan sukulaisten luona käyntiä kuvaava kouluaine julkaistaan Kivennapaseuran sivuilla Liisan luvalla. Matkaseurueeseen kuuluivat Liisan Kivennavan Lainojalla syntynyt äiti Anna, hänen miehensä Lauri sekä pariskunnan lapset 5-vuotias Liisa sekä vuoden ikäinen pikkuveli.
Liisa Taarasti: Käyntini Karjalassa
Kun olin vielä pieni, niin minulle aina usein puhuttiin Karjalaan menosta sukulaisiamme katsomaan. Ja niin siitä siten syksyllä v. 1937 tulikin tosi. Me koko perhe isä, äiti*, veljeni ja minä lähdimme matkalle. Ensin tulin linja-autolla tänne Lahteen ja täältä sitten menimme junaan. Matka oli pitkä ja alkumatkan istuimme hiljaa ja puhelematta. Mutta mitä lähemmäs Viipuria tulimme, sitä vilkkaammaksi muuttuivat matkustajatkin. Juna pysähtyi pitkäksi aikaa Viipurin asemalle. Siinä ajassa me tutustuimme Viipurin asemarakennuksiin ja ympäristöön. Viipurista jatkoimme matkaa Kuokkalaan.
Kannaksella asui myös vähän venäläisiä ja heitä näin nyt ensimmäisen kerran tällä matkalla. Kanneljärven asemalta tuli vaunuun useita venäläisiä matkustajia (jotka kuuluivat Kannaksen venäläiseen väestöön). Eräs heistä jo vanha mies, ojensi kätensä meille molemmille lapsille ja isä kehotti sitten häntä tervehtiä. Niin päättyi sitten junamatkamme iltamyöhällä Kuokkalaan. Tiedustelimme rajavartiosotilailta saisimmeko autokyytiä Haapalaan, missä tätini perhe siihen aikaan asui. Mutta sitten huomasimmekin, että hänen miehensä oli tullutkin meitä vastaan. Hänellä oli nelipyöräiset rattaat, johon sovimme kaikki.
Olimme yön Haapalassa ja seuravan päivänä puolen päivän aikaan lähdimme jatkamaan matkaa taas hevosella. Tie kulki läheltä rajaa, jonka toisella puolella näimme korkeita piikkilanka-aitoja, venäläisiä vartiosotilaita ja autioita kyliä. Jatsetän(?) kylästä teimme mutkan Lintulan luostariin. Kun tulimme luostarialueelle, niin me yritimme sisään suurimpaan ja komeimpaan rakennukseen. Se näytti asumattomalta ja rappeutuneelta ja ovet olivat kiinni. Lähistöllä oli suomalainen mies kyntämässä, joka oli luostarin viljelyksien työnjohtaja. Hän sanoi, että rakennus, johon olimme yrittäneet, oli kenraali Nejelov hovi, jota säilytetään nyt vain muistona. Hän neuvoi, mihin rakennukseen meidän piti mennä ja missä saisimme oppaan. Sitten menimme sisälle ja siellä näimme vanhoja venäjänkieltä puhuvia nunnia. Sitten meidän luoksemme tuli eräs nuori ja kaunis nunna, jota me lähdimme seuraamaan luostarin kirkkoon. Sitten huusi oppaamme Matheenaa ja meidän luoksemme tuli keski-ikäinen nunna, joka osasi jonkun sanan suomea. Hänen johdollaan sitten tutustuimme kirkkoon. Nunnat näkyivät pitävän kovin lapsista, he taputtelivat ja nauroivat meille. Sitten siirryimme luostarin hautausmaalle. Toisissa hautaristeissä oli lasisia suojuksia ja niiden takana vainajien kuvia ja kuivattuja kukkia. Ihailimme lähellä olevia suuria tammia. Sanoimme hyvästi ja kiitimme opastuksesta. Ja jatkoimme matkaa Lainojan kylään, äidin syntymäkotiin.
Minulla oli Kivennavalla kolme tätiä ja neljä enoa**. Kävimme heitä kaikkia katsomassa. Viivyimme vain vuorokauden paikassaan. Me olimme joka paikkaan hyvin tervetulleita ja meidät otettiin erittäin vieraanvaraisesti vastaan ja vaikka matkat olivatkin lyhyet, tarjottiin meille aina hevoskyyti, mihin halusimme mennä.
Elämä karjalaisessa maalaistalossa oli samanlaista kuin Hämeessäkin. Työtä tehtiin aamuvarhaisesta iltaan myöhään. Noin viikon nautittuamme kestityksestä, lähdimmekin kotimatkalle. Tulimme autolla Raivolan asemalle ja aivan iltamyöhällä ennen 5 olimme aamulla Lahdessa. Veljeni ja minä nukuimme koko matkan, joten en voi kertoa mitään kotimatkasta. Postiautolla pääsimme kotiin juuri aamukahville. Ja matkamme oli päättynyt.
Liisan veljentyttären Mari Meriläisen lisäyksenä:
* Anni (kutsumanimenä Anna) Taarasti os. Taponen s. 26.8.1900 Kivennavan Kekrolan kylässä
** Liisan tädit olivat Eeva s. 1887, Helena s. 1889 ja Katri (kutsumanimenä Kaisu) s. 1903 ja enot Antti s. 1882, Matti s. 1893, Tuomas (kutsumanimenä Tommi) s. 1895 ja Johannes (kutsumanimenä Jussi) s. 1898 Taponen.
Liisan Lahdessa sijainneen koulun juuret ovat Terijoella, josta se siirrettiin asetuksella Lahteen vuonna 1940. Lahdessa koulun nimeksi tuli Kannaksen yhteislyseo. Terijoen suomalaisen yhteiskoulun oli perustettu 1907.
Lue lisää:
– Kivennapaseuran blogi
Julkaistu: 10.5.2022
Teksti: Liisa Alestalo o.s. Taarasti
Toimittaja ja julkaisija: Riitta Taarasti