Tänään 13.3.2023 on kulunut 83 vuotta siitä, kun talvisota päättyi. Olemme muistaneet vuosittain tuota päivää ja Moskovan rauhaa, joka tuolloin koettiin ja koetaan tänäkin päivänä epäoikeudenmukaiseksi. Vuosi sitten olimme hyvin järkyttyneitä siitä, että avoin sota oli tullut keskelle Eurooppaa. Olimme myös suuressa epävarmuudessa siitä, kuinka pitkään Venäjän hyökkäys tulisi kestämään.
Oli vaikea arvioida, miten sota lopulta vaikuttaisi maamme tulevaisuuteen. Käynnistyi tärkeä keskustelu Suomen huoltovarmuudesta, riippuvuussuhteestamme Venäjään ja ennen kaikkea Suomen turvallisuudesta. Tämä keskustelu johti nopeasti päätökseen Suomen hakeutumisesta Naton jäseneksi. Taloudellista riippuvuutta Venäjästä on myös nopeasti purettu.
Nyt sotaa on käyty vuosi ja 18 päivää. Venäjän hyökkäyksen todellinen luonne on paljastunut ja tullut yhä selkeämmäksi. Tavoitteena on koko Ukrainan miehittäminen ja olemassaolon tuhoaminen, ihmisten vapauden riistäminen ja kansalaisten alistaminen vieraan vallan alle. Ukraina on käynyt taistelua, joka on vaatinut paljon uhreja ja mittaamatonta aineellista vahinkoa. Venäläisten tekemät julmuudet ovat paljastuneet, kun hetki hetkeltä olemme saaneet lisää tietoa. Nuo julmuudet ovat meille käsittämättömiä, mutta palauttavat samalla mieleen sen, mikä olisi ollut maamme kohtalona 83 vuotta sitten.
Tänään ajattelemme niitä uhrauksia, joita Suomi joutui tekemään 83 vuotta sitten. Itsenäisyytemme hinta oli kova. Menetimme 26 000 kansalaisemme hengen taistelussa vapautemme puolesta. Hinta oli kova niin kaatuneiden omaisille kuin karjalaisille, jotka rauhan teon hintana joutuivat jättämään kotiseutunsa. Siitä jäi pysyvä haava karjalaisten ja myös meidän jälkeläisten sieluun. Kaipaus menetettyyn kotiseutuun on säilynyt mielissä.
Rauhanehdot koettiin ja ne olivat todellakin epäoikeudenmukaiset. Paha sai palkkansa eli jouduimme väkivallalla pakotettuna luopumaan Karjalasta. Nyt tilanne on Ukrainassa sama kuin 83 vuotta sitten Suomessa. Tuolloinkin terroripommitusten kohteena olivat siviilit.
Reilut 30 vuotta saatoimme käydä rakkailla kotiseuduilla. Nyt tuo mahdollisuus on sulkeutunut, emmekä tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Ehkä vuosikymmeniksi. Ulkoministeriön viime vuoden maaliskuussa antaman suosituksen mukaan olemme välttäneet kaikkea matkustamista Venäjälle. Olemme pidättäytyneet yhteistyöstä venäläisten virallisten toimijoiden kanssa. Yksityisten henkilöiden kanssa olemme silti jatkaneet yhteyksiä virallisten tahojen ulkopuolella muun muassa hautausmaiden tai muistomerkkien hoitoon liittyvissä asioissa. Venäjällä on monia, jotka eivät ymmärrä tämän sodan tarkoitusta.
Olemme vuoden aikana moneen kertaan arvioineet mihin suhteemme Venäjään tulee johtamaan. Toistaako historia itseään? Vastausta ei ole, koska itäisen naapurimme toimia on mahdoton ennustaa. Suomi kesti talvisodassa yksin paineen, mutta joutui pakon edessä tekemään rauhan, joka käytännössä oli Neuvostoliiton sanelema. Tuollainen oikeudeton, vain raakaan voimaan perustuva rauha ei saa toistua Ukrainassa.
Seuraukset olisivat hirvittävä kaikille vapautta puolustaville maille. Myös Suomelle. Hyökkäystä on puolusteltu etupiirillä ja geopolitiikalla. Kysymys on kuitenkin ihmisistä, heidän elämästään ja vapaudestaan itse valita kohtalonsa.
Vuodessa olemme Suomessa tehneet paljon: olemme hakeneet turvaa Natosta, olemme vahvistaneet omin toimin turvallisuuttamme ja huoltovarmuuttamme ja ennen kaikkea henkinen kriisinsietokykymme on vahvempi kuin koskaan maamme historiassa. Me karjalaiset tunnistamme historiasta Venäjän hyökkäyksen julmat vaikutukset. Emme halua tämän historian toistavan itseään.
Pentti Mäkinen
Kivennapaseuran puheenjohtaja
Julkaistu 13.3.2022
Teksti: Pentti Mäkinen
Julkaisija: Riitta Taarasti